Osastolla ajatusten purkua

Itkua, naurua, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Niistä on mun viime viikot tehty. Jouduin tai oikeastaan pääsin 23.7. Seinäjoen psykiatriselle osastolle t10. Vihdoin uskalsin tänne tulla ja ottaa avun vastaan. Oon osastojaksoa miettiny jo rehellisesti sanottuna monta kuukautta, mutta aina oon sitä siirtäny... Mutta täälä ollaan.

Tällä hetkellä olo on kovin levoton ja kuolemantoive läsnä. Vaikka en ees haluisi, haluisin olla terve eikä tarvis näiden asioiden kanssa kilpailla. Huoli joistain läheisistä ei ainakaan auta asiaa. Vaikka tiedän, ettei mun nyt saisi stressata muista niin silti mietin heidän vointia ja jaksamista.

Olin pe-la kotona, vaikka mun piti tulla vasta tänään kotiin. Ärsyttää, kun en pystynyt kauempaa olla kotona, kun jos loma ois menny hyvin, oisin saattanu tulevalla viikolla päästä jo kotiin. Mutta eihän se nyt kovin hyvin menny muutenkaan, kun ei oikein pystynyt nukkumaan eikä syömään kunnolla... Rauhottavatkaan ei auttanu. Eli ainakin vielä 2 viikkoa osastolla. Toisaalta oon iloinen, että tälläinen mahdollisuus on, mutta tahtoisin silti kotiin rakkaiden luo... Kun missään ei ole hyvä olla... Täältä tulee iso laskukin, aivan kun ei oisi jo tarpeeksi rahahuolia... Eikä täälä ole mitään tekemistä..

Tällästä tällä kertaa. Mitä mieltä tälläsistä päiväkirjamaisista postauksista?

Suositut tekstit