Ajatuksen juoksua.... Tai päinvastoin.

Joo tosiaan, lupailin tänne kirjoitella AINA kun jotain on mielenpäällä, jos vaan koneen äärellä satun olemaan. Mutta tosiaan yhtäkkiä iski kamala menettämisen pelko. Enkä nyt siis pelkästään tarkoita että kumppani lähtis esim. toisen matkaan, vaan ihan konkreettista menettämistä, kuolemaa. Entä, jos kaikki onkin ollu vaan unta. Välillä kun tuntuu, että kaikki on ihan liian täydellistä. En tiedä mistä tälläinen fiilis yhtäkkiä tuli, mutta jostain se vaan pamahti takaraivoon. Tässä nyt kun oon yksin kotosalla, tuli tunne että: entä jos toinen ei tulekaan enää takaisin? Menetin viime vuonna alle puolessa vuodessa 2 rakasta ihmistä, kun he lähtivät rajan toiselle puolen, joten mietinkin tässä, että entä, jos tuleekin se kolmas menetys pienen ajan sisällä? Miten sen kestäisi? Päätin juuri, että jos/kun näen tuon rakkaan seuraavan kerran, yritän kertoo sille kuin rakas se mulle on. Ja siksi "yritän", koska en oikein itsekkään sitä ole tajunnut. Vasta siinä vaiheessa sitä ajattelee kun toisen menettää tai on lähellä menettämistä. Pidetäänhän siis kaikista rakkaista kiinni, ja kerrotaan heille, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat? <3

Rakkaalle <3