Mielipidettä ja menneisyyttä

Jottei ny menis aivan liibalaaba-blogiksi, ja kun ei oikeen oo ollu mitään tapahtumia täs nyt viime päivinä, niin voisin kirjottaa vähän mielipidettä, ja hyvinkin vakavasta asiasta. Nimittäin itsemurha.

Miksikö kirjoitan tälläsestä aiheesta, kun varmasti on mukavampaakin aihetta kirjoittamiseen? Siksi, koska aihe on mun elämässä ollut hyvinkin keskeinen osa viime vuosina. Mullahan on diagnosoitu vuosia sitten vakava masennus, josta oon jo toipunut todella hyvin, en tarvitse enää lääkkeitäkään, ainoastaan psykoterapiassa käyn 2kertaa viikossa. Mutta vielä vähän aikaa sitten olin hyvinkin itsetuhoinen ja olin valmis päättämään päiväni. Sillon se tuntu juuri oikealta ratkaisulta, kun oli ihan loppu. Ei enää. Nykyään oon sitä mieltä että ei se kannata. Itsekästä. Muttta toisaalta ymmärrän niitäkin jotka siihen ovat ajautuneet.

 Mutta miksi asiat ovat menneet niin huonoon jamaan ettei vaan yksinkertasesti jaksa enää jatkaa? Omalla kohdalla toki menneisyys vaikuttaa osansa, mutta itse olen näin jälkikäteen ajatellut että se on tavallaan ollut avunhuuto siihen omaan pahaan oloon, ja loppupeleissä myös omasta ajattelusta hyvin paljon kiinni. Oli murrosikää sun muuta.  Viime kesänä, kun isäni lähti rajan taakse, alkoi itsetuhoinen kierre taas. Tosin, ei ihan sillä tavalla, mikä ajatellaan itsetuhoiseksi, vaan mulla alkoi ylenpalttinen juominen sun muuta. Oli pakko purkaa pahaa oloa sen kautta, vaikkakin se tosiasiassa vaan pahensi. Likipitäen joka päivä olin humalassa ja loppuvuodesta en edes paljoakaan mitään muista. Tänä vuonna on kaikki mennyt huisin paljon paremmin ja siitä saankin suurimmaksi osaksi kiittää mun avopuolisoa <3 Iso osa mun selviytymisessä on myös musiikki. Sen antaa voimaa jaksaa. Myös itkeminen helpottaa. Testattu on ;)


Jos teillä on paha olla, mikä auttaa? 

Suositut tekstit