Laajaa tunteiden kirjoa.
Surua, toivoa, ylpeyttä, iloa, mutta päällimmäisenä tämä Iltalehden uutinen aiheuttaa mulle ärtymystä ja vihaa, osittain jopa katkeruutta. Miksi täytyy olla niin idiootti, että lähtee ajamaan autoa humalassa??!?!?! Mitä päässä on liikkunut silloin? Ei varmasti yhtään mitään.
Olen itse siis ollut koko ikäni pyörätuolissa, ja tulen koko ikäni tässä myös olemaan. Mulla ei ole toivoakaan, että joskus kävelisin normaalisti, ellei tiede kehity HURJASTI ennen kuolemaani. Mutta toisaalta, enää tämän ikäisenä en kävelemisestä edes haaveile. Mutta silti, jokatapauksessa, aina joskus toivoisin, että olisin syntynyt ns. terveenä ja voisin kävellä. Tän postauksen pointti nyt ei kumminkaan ole minun tarinani, vaan ko. uutinen ja sen herättämät tunteet.
Uutinen siis jo itsessään laittaan mun veren kiehumaan. Herää kysymys: miksi? Miksi on täytynyt olla niin idiootti, että lähtee humalassa auton rattiin ja ILMAN VYÖTÄ? Ei hyvää päivää.. Surettaa ja V-tuttaa. Miksi ei vaan arvosteta sitä mitä jo on, ennen kuin sen menettää? "Nokun tuli riitaa tyttöystävän kanssa." "Nokun piti päästä ryyppään" Nokun nokun nokun...
Noh, ehkä olen nyt angstannut tarpeeksi. Luulen, että hän on nyt oppinut läksynsä. Positiivista uutisessa on kuitenkin se, että VAIKKA on pyörätuolissa, voi olla perhe, työ ja onnellinen elämä. Mennyttä on turha murehtia, ja pakko keskittyä tulevaisuuteen.
Muistakaa kuitenkin:
Olen itse siis ollut koko ikäni pyörätuolissa, ja tulen koko ikäni tässä myös olemaan. Mulla ei ole toivoakaan, että joskus kävelisin normaalisti, ellei tiede kehity HURJASTI ennen kuolemaani. Mutta toisaalta, enää tämän ikäisenä en kävelemisestä edes haaveile. Mutta silti, jokatapauksessa, aina joskus toivoisin, että olisin syntynyt ns. terveenä ja voisin kävellä. Tän postauksen pointti nyt ei kumminkaan ole minun tarinani, vaan ko. uutinen ja sen herättämät tunteet.
Uutinen siis jo itsessään laittaan mun veren kiehumaan. Herää kysymys: miksi? Miksi on täytynyt olla niin idiootti, että lähtee humalassa auton rattiin ja ILMAN VYÖTÄ? Ei hyvää päivää.. Surettaa ja V-tuttaa. Miksi ei vaan arvosteta sitä mitä jo on, ennen kuin sen menettää? "Nokun tuli riitaa tyttöystävän kanssa." "Nokun piti päästä ryyppään" Nokun nokun nokun...
Noh, ehkä olen nyt angstannut tarpeeksi. Luulen, että hän on nyt oppinut läksynsä. Positiivista uutisessa on kuitenkin se, että VAIKKA on pyörätuolissa, voi olla perhe, työ ja onnellinen elämä. Mennyttä on turha murehtia, ja pakko keskittyä tulevaisuuteen.
Muistakaa kuitenkin:
Kommentit
Lähetä kommentti