Lisää pohdiskelua, itsestäni.

Mä päätin taas ottaa koneen syliin ja alkaa näpytteleen fiiliksiä. Toivon todella, ettette kyllästy kun vaan valitan. Nää nyt vaan sattuu oleen tän hetken fiiliksiä ja pakko ne jotenkin purkaa pihalle.. Mutta kuten kirjottelin siinä Mun tarina-postauksessa, niin sillon kun asiat alkoi mennä huonosti, mulla loppui ruokahalu.


Nyt on vähän samat fiilikset ollu jo jonkin aikaa. Tiedän, että oon laiha sun muuta kun oon laihtunut ihan helvetisti viime aikoina, mutta tuntuu silti, että "hyi helvetti".. Syön, koska on nälkä, mutta joskus alkaa sen jälkeen ahdistaa. Varsinkin, jos katson jotain fitness-tyttöjä jne niin hyi. Oma olemus inhottaa. Tuntuu, että kaikki on kauniimpia, laihempia ja muutenkin parempia kuin minä. Tai jos kuljen vaikka kaupungilla, niin ahdistus iskee jos näen jonkun omasta mielestäni upean tytön/naisen. Tuntuu, ettei musta ole mihinkään ja aina vaan odotetaan enemmän, mitä mun pitäs olla.


Haluisin olla tyytyväinen itseeni, ja vähät välittää siitä, mitä muut mun haluaa/olettaa olevan. Haluisin oppia rakastaan itseeni tälläsenä kun olen. Haluisin olla vertaamatta itseäni muihin. 

Tiedän, että monia ihmisiä ottaa päähän kun valitan ja itken sitä itseinhoa mikä mun sisältä kumpuaa. Toivoisinkin jaksamista sen suhteen. En tiedä, tulenko koskaan hyväksymään itseäni täysin, mutta yritän vaikka mulla ei olekaan timmiä kroppaa, isoja tissejä ja persekin on hyvin istuttu. Toivon myös teiltä lukijoilta, että jaksatte nyt tälläsiä vähän ankeampia postauksia mutta pakko saada tää paha olo jotenkin pois... Edes hetkeksi.

Suositut tekstit