Moi, mitä kuuluu?

Törmään melkein päivittäin tuohon kysymykseen, ja yleensä vastaukseni on: "ihan hyvää" tai "siinähän se". Todellisuus sitten saattaakin olla ihan toista. On toki aikoja, jolloin oikeasti kuuluu hyvää, mutta miksi silloin kun ei kuulu, pitää sanoa "kiitos ihan hyväähän tässä..."? Miksi ei voi sanoa, että "huonoa, nyt ei jaksa" tms?

Varsinkin vähän vieraammille tai "virallisille" (esim. lääkärit jne) tahoille tulee ihan vaistomaisesti vastattua perus "ihan hyvää". Vastaan yleensä, ennenkuin edes ajattelen sen kummemmin. Mutta myös joillekin kavereille yms. tulee vastattua samalla tavalla. Se on kai vähän sellainen "älä kysele enempää"-vastaus. Esimerkiksi Facebookissa on helppoa "huijata", kun toinen osapuoli ei kuule esim. äänensävystä, että kaikki ei nyt ole hyvin. 

Sitten on niitä ihmisiä, joilta toivoisi sitä kiinnostusta kuulumisista. Ne harvat, joille voin sanoa miten asiat oikeasti on. Kertoa, mikä on hätänä. Itse kun en ole sellaista tyyppiä, että hirveen monelle menisin sanomaan oma-alotteisesti, että :"hei mul on paha olla". Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että on jo niin paha olla, että ei saa sanottua, kuin vasta sitten kun toinen kysyy että mikä on. Silloin sitä kaipaisi, että joku tulis ja sanois, että "kerro nyt kaikki, mä kuuntelen". 

Mutta kuten sanoin, on myös ihmisiä, jotka lukevat mua kuin avointa kirjaa, ja huomaavat, milloin kaikki ei ole ok. Joskus se ärsyttää itseänikin, mutta tarkemmin kun ajattelee, se on vain hyvä. Ja niistä ihmisistä olen kiitollinen. <3

Kannustankin teitä kaikkia tästä lähin kertomaan REHELLISESTI kuulumisenne. Jos ette halua lisäkysymyksiä, voitte ystävällisesti vaikka sanoa, että "en nyt haluaisi puhua siitä" tms. :)