Pohdiskelua aikuistumisesta

Jep, mulla on tänään synttärit! 20 tuli mittariin klo. 8.13 ja nyt on virallisesti teini-ikä loppu. IIKS. Pitäskö mun nyt olla sit aikuinen?? Vähän toisaalta pelottaa vanheneminen, kun en tiedä miten olla aikuinen.. Tuntuu, että olen se sama kapinallinen 15-vuotias joka lastenkodissa haistatteli ohjaajille ja koulusta lintsas. Ainoa ero on se, että on joutunut ottamaan vastuuta, että saa esim. ruuan pöytään, laskut maksettua jne.

Osittain pelkään sitäkin, että tuotan pettymyksen muille. Ja sitten saa kuulla "kyllä nyt tuon ikäsen jo pitäs..." tai "et sä voi noin tehdä kun oot jo ton ikänen..."

Sehän toki on totta, että tietty lapsenmielisyys täytyy säilyttää, mutta on tilanteita, joissa täytyisi mun jo kasvaa aikuiseksi. Esimerkiksi riitatilanteissa pitäisi tajuta, että en oo enää se kapinallinen teini, jolta on "hyväksyttävää" sanoa mitä sylki suuhun tuo. Tai tilanteet, jossa kuulen toiminnastani kritiikkiä, tai jos puhutaan asioista, mitkä on itselle epämukavia/arkoja.

Mutta toisaalta, tietyissä tilanteissa pidän itseäni ikäistäni vanhemman oloisena. Osaan mäkin käyttäytyä :D (Ja oon mä myös kuullu, että vaikutan ikäistäni vanhemmalta ;) )

Mutta tälläsiä mietteitä tällä kertaa, ja kunnon #selfie-pläjäys :D Ehkä mä ennen 30v-rajapyykkiä opin olemaan aikuinen. Wish me luck! 

Ps. Muistakaahan käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivusta, sillä 100 tykkäyksen tullessa täyteen, tapahtuu jotain kivaa ;)