Tunteiden sekametelisoppa
"Hei rauhotu nyt, ei se ole noin iso juttu." "Miks suutut noin pienestä? Missä sun huumorintaju on?" "Mikä sul on, kun et enää näytä sun tunteita?" Asioita, mitä oon kuullut ihmisten suusta jo monet vuodet. Kun mikään ei tunnu miltään, silti kaikki tuntuu miljoona kertaa enemmän kuin ennen.
Mikään muu otsikko ei kuvaa tätä fiilistä tarpeeksi hyvin, kuin sekametelisoppa. Kun kaikki on sikinsokin ja mistään ei oikein saa mitään irti. Tunteet heittelee laidasta laitaan vaikka useammankin kerran päivässä. Tuntuu, kuin jotain puuttuis. Vasta, kun kuulin "ulkopuoliselta" ihmiseltä asiasta, niin hoksasin itsekin, että tunteethan ne on taas alkanu heitteleen. Tälläkin hetkellä on fiilis, että kaikki on hyvin, mutta silti on vähän ahdistunut, surullinen, alakuloinen yms. olo, vaikka en todellakaan tiedä miksi. Hassuinta tässä on se, että kun olen esimerkiksi ns. tietoisesti vihainen, mua ei ahdista. Miten ihmeessä se on mahdollista? No, tänään otin (miljoonannen kerran) itseäni niskasta kiinni, ja päätin alkaa popsimaan lääkkeeni kiltisti, kun en selvästikään ilmankaan pärjää. Enää en halua ajatella, että olen jotenkin heikompi/huonompi, kun joudun syömään lääkkeitä masennukseen. Mielummin syön lääkkeeni, kuin sekoan.
Mikään muu otsikko ei kuvaa tätä fiilistä tarpeeksi hyvin, kuin sekametelisoppa. Kun kaikki on sikinsokin ja mistään ei oikein saa mitään irti. Tunteet heittelee laidasta laitaan vaikka useammankin kerran päivässä. Tuntuu, kuin jotain puuttuis. Vasta, kun kuulin "ulkopuoliselta" ihmiseltä asiasta, niin hoksasin itsekin, että tunteethan ne on taas alkanu heitteleen. Tälläkin hetkellä on fiilis, että kaikki on hyvin, mutta silti on vähän ahdistunut, surullinen, alakuloinen yms. olo, vaikka en todellakaan tiedä miksi. Hassuinta tässä on se, että kun olen esimerkiksi ns. tietoisesti vihainen, mua ei ahdista. Miten ihmeessä se on mahdollista? No, tänään otin (miljoonannen kerran) itseäni niskasta kiinni, ja päätin alkaa popsimaan lääkkeeni kiltisti, kun en selvästikään ilmankaan pärjää. Enää en halua ajatella, että olen jotenkin heikompi/huonompi, kun joudun syömään lääkkeitä masennukseen. Mielummin syön lääkkeeni, kuin sekoan.
Toinen asia minkä oon huomannut, on se, että välillä asiat ei tunnu miltään ja on sellanen "hälläväliä" mut toisinaan asiat tuntuu hyvin paljon isommilta mitä ne todellisuudessa on. Tai ainakin reagoin asioihin "normaalia" enemmän. Varsinkin niihin negatiivisiin. Sen myötä musta on tullut ehkä enemmän surullinen tai vähintäänkin alakuloisempi. Pelkään, että jos jotain hyvää tapahtuu, sen jälkeen tapahtuu jotain vielä pahempaa. Joten en osaa iloita hirveästi niistä ilosista asioista. Tai en uskalla. Haluisin kyllä, ja olen aidosti iloinen jos jollekin läheiselleni on tapahtunut jotain hyvää tms. mutta eihän nyt mun kohdalle sellasta voi sattua oikeasti... (Näin mun aivot ajattelee)
Huolimatta ahdistuksesta, tänään on ollut suht kiva päivä! On tullut vähän siivottua yms ja käytyä ulkona syömässä. Toivotaan, että huomenna jatkuu yhtä touhukkaana. :)
Kommentit
Lähetä kommentti