Vaikeaa olla minä
Joo tiedän, valivali uliuli taas. Mutta pakko. Koska blogini on päiväkirjamainen, niin sillon kirjotan, kun on jotain mitä haluan purkaa. Jos koet, että valitan liikaa tms. jätä blogini väliin. Kirjotan just siitä, mistä haluan ja miten haluan.
Asiaan. Kuten kirjotin muutama postaus sitten, mun lapsuus/nuoruus on ollut "tavallista" rankempi, jos näin voi sanoa. On ollut huostaanottoa, seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyjä, lastenkotia, päihteiden liikakäyttöä, itsetuhoisuutta, pettämisiä, hylkäämisiä...... Lista ois loputon, jos haluisin jatkaa. Mutta kuten arvata saattaa, jokanen trauma ja negatiivinen kokemus on jättäny muhun pysyvän arven. Viime aikoina osa arvista on revitty/repeytynyt auki, ja vanhat asiat pulpahtaa pintaan. Näin ollen, taas, ne vanhat "läpikäydyt" asiat vaikuttaa mun nykypäivään. Siis asiat, jotka on tapahtunut about 10vuotta sitten, vanhimmat niistä.
Tapa, millä ne asiat vaikuttaa muhun, ei tietenkään ole kovin positiivisia. Olen ihan kuin toinen Janika, verrattuna mitä olin joskus. Ja joka haluaisin olla. Koska vaikka en välitäkkään muiden mielipiteistä tässä asiassa, niin silti tahtoisin olla se sama ihana ihminen joka olin aikoinaan. Koska mun ei ole hyvä olla minä. Ja kun tiedän, että en "oikeasti" ole tälläinen kun viime aikoina oon ollut.
Millainen sitten olen ollut? Sanalla sanoen, kamala. Ärtynyt, räjähtämisherkkä, ilkeä, väsynyt, ylireagoiva, nalkuttava....
Miksi? Itse koen, että jokanen lapsuuden/nuoruuden trauma vaikuttaa. Pelkään hyljätyksi tulemista, petetyksi tulemista, väkivaltaa... Suurin ehkä on se, että pelkään, etten kelpaa tälläsenä kun oon, vaan että ihmiset eivät enää kohta haluakkaan olla mun kanssa tekemisissä.. Pelkoni taas vaikuttaa esim. ihmissuhteisiini negatiivisesti. Mustasukkaisuutta, nalkuttamista, ylireagointia jne.
Tahtoisin niin kovin olla se iloinen, toimelias minä. Tahtoisin olla sujut asioiden kanssa, joihin en voi vaikuttaa itse millään tavoin. Tahtoisin olla pelkäämättä koko ajan pahinta. Tahtoisin vaan... Olla erilainen. Tai sanotaanko, että tahtoisin olla se vanha minä. Tahtoisin jaksaa tehdä ruokaa, siivota, tukea lähimpiäni ja ennen kaikkea antaa lähimmilleni sitä omaa tilaa. En tahtoisi olla niin takertuvainen ja mustasukkainen.. En vaan tahdo.
Asiaan. Kuten kirjotin muutama postaus sitten, mun lapsuus/nuoruus on ollut "tavallista" rankempi, jos näin voi sanoa. On ollut huostaanottoa, seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyjä, lastenkotia, päihteiden liikakäyttöä, itsetuhoisuutta, pettämisiä, hylkäämisiä...... Lista ois loputon, jos haluisin jatkaa. Mutta kuten arvata saattaa, jokanen trauma ja negatiivinen kokemus on jättäny muhun pysyvän arven. Viime aikoina osa arvista on revitty/repeytynyt auki, ja vanhat asiat pulpahtaa pintaan. Näin ollen, taas, ne vanhat "läpikäydyt" asiat vaikuttaa mun nykypäivään. Siis asiat, jotka on tapahtunut about 10vuotta sitten, vanhimmat niistä.
Tapa, millä ne asiat vaikuttaa muhun, ei tietenkään ole kovin positiivisia. Olen ihan kuin toinen Janika, verrattuna mitä olin joskus. Ja joka haluaisin olla. Koska vaikka en välitäkkään muiden mielipiteistä tässä asiassa, niin silti tahtoisin olla se sama ihana ihminen joka olin aikoinaan. Koska mun ei ole hyvä olla minä. Ja kun tiedän, että en "oikeasti" ole tälläinen kun viime aikoina oon ollut.
Millainen sitten olen ollut? Sanalla sanoen, kamala. Ärtynyt, räjähtämisherkkä, ilkeä, väsynyt, ylireagoiva, nalkuttava....
Miksi? Itse koen, että jokanen lapsuuden/nuoruuden trauma vaikuttaa. Pelkään hyljätyksi tulemista, petetyksi tulemista, väkivaltaa... Suurin ehkä on se, että pelkään, etten kelpaa tälläsenä kun oon, vaan että ihmiset eivät enää kohta haluakkaan olla mun kanssa tekemisissä.. Pelkoni taas vaikuttaa esim. ihmissuhteisiini negatiivisesti. Mustasukkaisuutta, nalkuttamista, ylireagointia jne.
Tahtoisin niin kovin olla se iloinen, toimelias minä. Tahtoisin olla sujut asioiden kanssa, joihin en voi vaikuttaa itse millään tavoin. Tahtoisin olla pelkäämättä koko ajan pahinta. Tahtoisin vaan... Olla erilainen. Tai sanotaanko, että tahtoisin olla se vanha minä. Tahtoisin jaksaa tehdä ruokaa, siivota, tukea lähimpiäni ja ennen kaikkea antaa lähimmilleni sitä omaa tilaa. En tahtoisi olla niin takertuvainen ja mustasukkainen.. En vaan tahdo.
Kommentit
Lähetä kommentti